TeamTuho siis piti kesäisen meetingin Riikassa, Speed Demonin kotikaupungissa. Täytyy myöntää, että ei paskemmin valita tiimin jäseniä, koska visiitti oli aivan mahtava. Nyt tiimissä on selkeesti vapaita paikkoja vielä uusiseelantilaiselle ja jollekin Vancouverin liepeiltä...
Matkaan lähti lopulta Lahja ja Iitu, kun Monsteri teki VIRHEEN ja jäi takoon rahaa kuvauskeikalle Suomeen. Totuuden nimissä myönnetään, että oli pientä sekaannusta ilmassa kun Lahja varaili lentoja - TeamTuho aka Team Säätö, niin se vaan on. Matkaan lähdettiin aina niin mahtavalla Ryan Airilla, ja lento oli samalla Iitun neitsytlento...
Matkatavarat tuholaisilla oli tasoa passi ja pankkikortti taskussa ja bikinit repussa. Plus ei-niin-taskukokoinen kamera. Lahjakin vaihtoi lentokentällä päälle samana päivänä valmistuneen uuden Tuhopaidan (isoo kättä Iitulle uusista paidoista!), joten team spirit kohosi saman tien taivaaseen. Ensimmäinen hämmennys tuli jo ennen istuutumista koneeseen, kun lentoemo kysyi kun haluttiin istua hätätien kohdalle, että ”are you eighteen?” Iitu vähä hämmäntyneenä vakuutti olevansa ja eikös sitten perään Lahjalta kysytty samaa. No Lahjakin just ja just sen iän ylittää, että ei hätää, saatiin hyvät jalkatilat lennon ajaksi.
Riikassa meitä oli vastassa Speed Demon Riga-kuohareineen, joka laittomasti korkattiin julkisella paikalla. Kun päästiin bussilla keskustaan, tavattiin Demonin frendit Lauma ja Datze (oikeinkirjotus saattaa olla mitä on). Käytiin syömässä kivassa paikassa, jossa oli raviolia ja sellasta, paikka näytti tosi kämäseltä mutta ruoka oli niin halpaa että alettiin miettiin mihin hittoon me kaikki meidän rahat kulutetaan. Myöhemmin kävi ilmi, että se ei ollut ongelma, koska mm.Nikitan kuteita löytyy myös Riikasta…
Seurueeseen liittyi vielä Mattis ja Martin ja mentiin johonkin syrjäiseen puistoon juomaan älyhyvää karpalovotkaa. Siellä hengas pari muuta poikaa jotka sit tuli kitaran kans jammaileen siihen sekaan, tosin me eka vähän huijattiin niitä että ollaan kaikki suomalaisia ja sit toinen oli ihan rikki ku sille selvisi että melkein kaikki olikin latvialaisia. Voi raukkaa, hirvee myötätunto…niin varmaan. Mentiin johonki kivaan baariin mutta suomituholaiset hyyty jo joskus kolmen jälkeen. Lahja ja Iitu nukahti molemmat taksiin, onneksi Demon luotsas meidät perille.
Aamulla havahduttiin ihan pirun rumasta neuvostotyylisestä betonikasasta. Kämppä oli kyllä ihan kiva, mitä nyt vessa päätti lakata toimimasta. Lähdettiin bussilla viereiseen kaupunkiin, jonka nimi muistettiin vasta kymmenennen kysymisen jälkeen: Sigulda. Siguldassa vähän sattumalta ajauduttiin vanhan kelkkaradan luokse, oli ihan hauska lasku. Jarrut kirskui aika tunnelmaaluovasti.
Tukekaa tätä kauppaa ku meette Latviaan, se tukee meidän Demonia!
Koska lämmintä oli yli Lahjalle soveliaan määrän, suuntana oli uimapaikka. Käytiin jopa katsastamassa joku nähtävyys, sitten valittiin haasteellinen reitti jonkun pusikon kautta ihanan kylmän joen rantaan. Kaksi suomialbiinoa sai Demonin näyttämään ihan neekeriltä, vaikka oman sanojensa mukaan neiti ei ole edes ruskea tänä kesänä.
Hetken viileä olo toi talven elävästi mieleen, joten haikattiin yksi Latvian korkeimmista hiihtokeskuksista ihan huipulle asti. Rockboarding-kamat oli valitettavasti Suomessa, joten tyydyttiin huoahtamaan huipulla olevassa maailmanpyörässä.
Oltiin siis jo ihan puolikuolleita kun vihdoin oli päivän virallinen ohjelmaosuus edessä: lentäminen Aerodiumissa.
Lento todisti, että tiimi on edelleen nimensä veroinen. Kypärästä ja suojalaseista huolimatta Demon onnistui raapaisemaan naamansa sekä silmän alta että otsasta suojaverkkoihin. Iitu kolhaisi polvensa. Lahja säilyi ihme kyllä ehjänä, mustelmia tietty tuli kuten muillekin.
Lennon jälkeen harrastettiin vielä sidontaleikkejä pihan keinussa. Kenenkään energia ei enää riittänyt saamaan keinua ympäri, vaikka varsinkin Iitu sitkeästi yritti.
Säästettiin latimme ja liftattiin takas Riikaan. Martin soitteli että lähettäiskö illaksi Valmiereen mutta Iitun kanssa todettiin että no way, me halutaan unten maille. Käytiin vielä syömässä ja shoppailemassa, Lahja jätti haikeat jäähyväiset vanhoille DC:lle.
Seuraava päivä kierreltiin Riikan nähtävyyksiä, shoppailtiin törkyhintaisssa keskustan skedeliikkeissä, vedettiin rentouttavat päiväkännit joenrannassa ja lopulta lähdettiin kentälle. Tässä vaiheessa läpän taso oli erittäin arveluttavaa ja painokelvotonta, joten todetaan vaan, että Tuhoreissu Vol.1 oli ihan mieletön menestys, jatkoa tulee seuraamaan ihan saletisti. Thank you Speed Demon, thank you Aerodium, thank you beautiful and incredible great Latvia! We love youi and we know you love us too;)
